Ura lyhyesti. Kari Piippo (s. 1945) valmistui graafikoksi Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1967. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli kaksi vuotta mainostoimistossa, minkä jälkeen hän on toiminut freelancerina. Piippo perusti oman graafisen muotoilun studion Kari Piippo Oy:n vuonna 1987.
Piippo on opettanut taideteollisen alan oppilaitoksissa Suomessa ja ulkomailla 1980-luvulta lähtien. Hän on toiminut graafisen muotoilun lehtorina Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1989—1997 ja vuodesta 2004 vierailevana professorina Tama Art Universityssä Tokiossa sekä kunniaprofessorina Communication University of Chinassa Pekingissä. Piippo on pitänyt julistekursseja ja luennoinut ympäri maailmaa, ja hänen tuotannostaan on tehty useita kansainvälisiä julkaisuja. Piippo on osallistunut kaikkiin tärkeimpiin kansainvälisiin julistenäyttelyihin 1980-luvulta lähtien ja työskennellyt juryn jäsenenä lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä alan kilpailuissa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyt mm. DDD-galleriassa Osakassa vuonna 1996 ja GGG-galleriassa Tokiossa vuonna 2013.
Palkinnot ja tunnustukset. Piippo on saanut Valtion taideteollisuuspalkinnon vuonna 1988 ja Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin vuonna 2011. Hänet on valittu Vuoden Graafikoksi vuonna 1990, palkittu graafisen taiteen Vuoden Platinahuipulla vuonna 1993 sekä neljällä Kultahuipulla vuosina 1990—1993.
Kansainvälisistä palkinnoista tärkeimpiä ovat The Icograda Excellence Award Chaumontin julistefestivaaleilla vuonna 1990 ja Varsovan julistebiennalessa vuonna 2010, 1. palkinto Meksikon julistebiennalessa vuosina 1990 ja 2006, 1. palkinto Coloradon julistebiennalessa vuonna 1999 sekä Grand Prix Trnavan julistetriennalessa Slovakiassa vuonna 2012. Piippo on kansainvälisen graafisten suunnittelijoiden Alliance Graphique Internationalen (AGI) jäsen.
Erikoistumisalue. Piippo on erikoistunut kuvittamiseen sekä julistesuunnitteluun. Hänet tunnetaan ennen kaikkea kulttuurijulisteiden tekijänä, ja hänen merkityksensä on keskeinen erityisesti modernin teatterijulisteen Suomeen tuojana.
Suunnittelufilosofia. Piippo pyrkii tavoittamaan ihmiset yksinkertaisella, ymmärrettävällä ja mielenkiintoisella tavalla. Hän haluaa yhdistää töissään yksilöllisyyden, taiteellisuuden ja viestin, ja pyrkii aina siihen, ettei niissä ole mitään liikaa eikä liian vähän.
Inspiraation lähteet ”Tarkkailen ympäröivää todellisuutta. Se tarjoaa runsaasti erilaisia virikkeitä ja ärsykkeitä. Usein parhaat ratkaisut löytyvät aivan läheltä. Ne on vain ensin havaittava. Matkailu avartaa, sanotaan. Erilaiset kulttuurit tuovat ajatteluun uusia sävyjä. Ne opettavat katsomaan omaa arkipäiväämme uusista näkökulmista. Olen toiminut monien kansainvälisten julistekilpailujen tuomarina. Biennalet ja triennalet näyttävät, mitä suunnittelijat itse pitävät hyvinä töinään. On hyvä tunnustaa, ettei graafisessa suunnittelussa ole yhtä ainoaa totuutta. Arvostettujen kollegojen kanssa keskusteleminen ja töiden analysointi ovat inspiroivia hetkiä. Parhaista parhaimpien löytäminen on kaikille suuri yhteinen ilo ja haaste. Työni on myös harrastukseni. Aina ei tosin tunnu siltä. Silloin on parasta painua metsään. Sienestämisessä huvi ja hyöty kohtaavat. Voi kokea luonnon hiljaisuuden. Se antaa tilaa omille ajatuksille.”
Esikuvat ”Isäni johdatti minut maalaustaiteeseen. Tunsin jo kymmenvuotiaana Picasson, Matissen, Cézannen, Gauguinin, van Goghin, Toulouse-Lautrecin ja Mirón työt. Oli selvää, että halusin taiteilijaksi. Suuntautumiseni graafikoksi tarkentui 1960-luvun alussa nähdessäni Martti Mykkäsen suunnitteleman ”Jean Sibelius, Monumentti musiikin mestarille” -varainkeräysjulisteen. Erik Bruunin julisteiden lämmin huumori ja taidokkuus puhuttelivat myös välittömästi. Opintomatka Puolaan 1967 avasi lopullisesti silmäni. Katukuvassa näkyneet Henryk Tomaszewskin, Roman Cieslewiczin, Jan Lenican, Waldemar Swierzyn ja Jan Młodożeniecin julisteet vaikuttivat minuun kuin salamanisku. Ne kommunikoivat vapaasti, persoonallisesti ja rohkeasti. Tajusin hetkessä, mihin suuntaan halusin graafisena suunnittelijana kulkea. 1970-luvulla arvostukseni kohteiksi nousivat suvereenit piirtäjät Milton Glaser, Heinz Edelman ja Seymor Chwast. Shigeo Fukudan visuaaliset yllätykset ja Ikko Tanakan eurooppalaista modernia taidetta ja japanilaista traditiota yhdistävä kuvallinen ajattelu herättivät kiinnostukseni japanilaiseen taiteeseen. Seuraavalla vuosikymmenellä ranskalaisen Grapus-ryhmän vaikutusta oli lähes mahdoton ohittaa. He uudistivat julisteen kieltä ja toivat taiteellisen näkökulman yhteiskunnalliseen viestintään. ”Nyt sinusta tuli Piippo!” huudahti kollegani Tapani Aartomaa 1980-luvun lopulla nähdessään Mikkelin teatterille tekemäni ”Kevään herääminen” -julisteen. Ilahduin tästä huomiosta. Tunsin löytäneeni oman tieni.”